Parque Nacional de Viñales julistettiin 1999 Unescon maailmanperintökohteeksi. Tämä punamultalaakso on Kuuban kolmanneksi suosituin retkikohde, jonne Havannasta suuntautuu päivittäin kymmenittäin retkibusseja. Aikoinaan laakso oli suuren vuoren peittämä, mutta vuosituhansien eroosion tuloksena vuori romahti ja jäljelle jäivät vain sen vahvimmat kohdat, joista muodostuivat nykyiset jyrkkäseinäiset Mogotesvuoret, jotka ovat tunnusomaisia nimenomaan tälle laaksolle.
Viñalesin laakso tarjoaa monia eri vaikeusasteisia patikointipolkuja ja sen lisäksi tietenkin mahtavia ratsastusreittejä, sillä onhan hevonen laakson lähes yleisin kulkuväline!
Lounasta söimme varsin ainutlaatuisessa paikassa, valtavan modernin kalliomaalauksen vierellä. Paikallinen ravintola on tunnettu hyvistä piña colada -drinkeistään, joten ansaitetusti baarissa liehuu Folken tuoma Suomen lippu!
Mural de la Prehistoria, ”esihistorian seinämaalaus”, on yksi maailman suurimmista, 80 metriä korkea ja 120 metriä leveä. Sen toteuttaja kuubalainen taiteilija Leovigildo Gonzalez oli Diego Riveran oppilas ja työ kesti neljä vuotta.
Mogotesvuorten sisältä löytyy myös satoja luolia, joista monet on kartoitettu. Santo Tomás -vuoren sisällä on valtava luolaverkosto, yhteensä 46 kilometriä kahdeksassa kerroksessa – yhden kilometrin retki kierros on kohtalaisen vaativa ja kestää puolitoista tuntia .
Helpommin vierailtavissa on kuuluisa Intiaanien Luola, jonne alkuperäisväestö pakeni espanjalaisia valloittajia. Sen läpi on rakennettu sementtikäytävä ja joka huipentuu vartin veneajeluun luolajoella tippukivimuodostelmia ihastellen..
Laakson maaperä on erittäin viljavaa ja siellä viljellään paljon tupakkaa, juureskasveja sekä hedelmiä. Ennen kaikkea ilmasto on suotuisa tupakanviljelemiselle – täällä kasvavat nuo rehevät vihreät lehdet josta rullataan maailmankuulut kuubalaiset sikarit…
Vallankumouksen jälkeen tehdyn maareformin yhteydessä suurtilat pilkottiin ja maat jaettiin torppareille. Silloin monet tupakanviljelijät päättivät muuttaa ulkomaille Dominikaaniseen Tasavaltaan ja Meksikoon.
Hallitus hätääntyi ja muokkasi päätöstään sallien tupakanviljelyssä isommat yksiköt ja muutamat viljelijät kuten Robaina päättivät jäädä. Uusiakin yrittäjiä ilmaantui ja nyt tupakanviljely on yksityisten yrittäjien hallinnassa. Heidän suurin asiakkaansa on valtion sikaritehdas, joka maksaa laadun mukaan, mutta osan sadosta viljelijä saa pitää kotikäyttöön. Päiväkahvit rommin kera nautittiin tupakanviljelijä Beniton luona ja jotkut matkalaiset ostivat tuliaisiksi muutaman sikarin suoraan häneltä.
Itse Viñalesin kylä on tyylipuhdas idylli: kaikki talot noudattavat samaa tyyliä, pastellivärisiä yksikerroksisia rakennuksia. Talojen edustalla on pieni terassi, joissa asukkaat tykkäävät istua keinutuolissa tarkkailemassa ohikulkijoita.
Keskellä kylää on laaja tori, jota ympäröivät vanha suloinen puukirkko 1900-luvun alusta, kaksikerroksinen kulttuuritalo, jossa hieno vanha teatteri yläkerroksessa, runsaasti myymälöitä sekä Kuuban ”countrymusiikin” legenda Polo Montañezin nimikkoravintola, jossa on joka ilta elävää musiikkia, pieni show ja tanssia.
Pääkadulla on toinen pienempi musiikkibaari, jossa myös tanssitaan iltaisin ja sen lisäksi toistakymmentä pientä ravintolaa, valtaosa niistä yksityisiä! Hintataso on edullinen!
Vehreästä Viñalesista palattiin illaksi Havannaan, jossa odotti hotellin illallisbuffet. Tästä se Kuuban valloitus alkaa!