Lauantai
Kun American Airlines kone laskeutui San Diegon kentälle todella tiesi ja tunsi lentäneensä. Siitä kun lähdin Hesasta, oli kulunut 25 tuntia. Helsinki – Lontoo- Dallas Texas – San Diego Kalifornia on iso loikkaus ja porukka oli hyvin hiljainen kun noustiin odottavaan bussin, joka vei meidät keskustaan Omni hotelliin. Ensivaikutelma San Diegosta oli VERY BIG ja ihmisiä oli valtavasti liikenteessä, olihan lauantai-ilta ja loppumaisillaan oli iso baseball ottelu San Diego – Los Angeles. Stadion sijaitsee jenkkimalliin ihan kaupungin keskustassa, kuten hotellimmekin ja kesti toista tuntia ennenkuin pääsimme perille valtavan ruuhkan läpi. Ilmeisesti San Diego oli hävinnyt matsin, koska sen verran hiljaiselta tuo ihmismassa vaikutti joka purkaantui stadionilta.
Kun matkustaa näin pitkälle ja on yliväsynyt, niin uni ei vältämättä tule heti vaan joutuu ikään kuin rauhoittumaan pienellä kävelykierroksella. Tähän tarjosi miljoonakaupunki San Diegon erinomaiset mahdollisuudet. Loppukesän ilta oli mukavan lämmin plus 24 asetta ja keskustan ravintolakorttelit sijaitsivat aivan hotellimme edessä, joten ei muuta kun ovi auki ja ulos baanalle skrinnaamaan.
San Diegon yöelämä näytti todella lupaavalta ja vanhan kaupungin kaasulamppukortteleiden valot houkuttelevilta. Vaellukseni päättyi kuitenkin lyhyeen, parin korttelin ja drinkin jälkeen väsymys voitti ja palasin hotellin nukkumaan.
Sunnuntai
Koska kelloa oli väännetty kymmenen tuntia taaksepäin heräsin jo aamuviideltä – kehoni oli edelleen Suomen ajassa. Ihailin näkymää hotellin ikkunasta, aivan vieressä oli iso marina tupaten täynnä komeita moottoripurjehtijoita. Ei sitten muuta kun brekkarrille ja sieltä suoraan aamuista kaupunkia tutkimaan. Aikaisesta aamunhetkestä huolimatta en ollut yksin, satoja San Diegolaisia oli jo aamulenkillä, lenkkeilijöiden tasainen virtaus sen kuin vaan yltyi aamupäivän aikana. San Diegossa on todella huomioitu kuntoilijoita ja hyvin hoidetut lenkkipolut myötäilevät sataman puistoalueita.
Tehtäväni oli jahdata matkakirjoja, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vaikka kaupat sinänsä sunnuntaista huolimatta aukenivat kymmenen jälkeen ja kaasulamppukortteleissa oli sen lisäksi katumarkkinat, niin kunnon kirjakauppaa ei tahtonut löytyä millään. Matkamies ei kuitenkaan antanut periksi ja paikallisten neuvojen avustamana lopuksi löytyi pieni kirjakauppa erään ostarin neljännen kerroksen takakujalta. Sielläkin oli menossa loppuunmyynti, Latinomaiden historiasta kertova teos jäi vaan haaveeksi. Kokoelmani kasvoi kuitenkin Kalifornian kultkuumeesta ja pohjoisamerikan intiaaneista kertovista teoksista – joihin investoin yhteensä alta kymmenen taalaa.
Kiireisesti takaisin hotellille, jossa porukka odottikin jo matkanjohtajaansa. Ei muuta kuin laukut bussin kyytiin ja kohti risteilysatamaa, suuri meriseikkailu odotti. 15 vuorokauden loistoristeily Kaliforniasta – Floridaan ja reitti kuin unelma Kalifornia–Meksiko–Guatemala–Costa Rica–Panaman kanavan läpi Tyyneltä Valtamereltä Atlantille, Kolumbia ja Miami.
Satamaterminaali oli täpötäynnä odottavia ihmisiä, mutta sisään tsekkaus meni kuitenkin yllättävän nopeasti, olihan kaikille jo etukäteen osoitettu oma hytti, jonne matkalaukut toimitettiin suoraan. Laivassa ensin pikainen lounas ja sitten kaikille matkustajille pakollinen turvaharjoitus, jossa lähinnä opastettiin minne tuli mennä merihätätapuksesssa. Sitten ylös kannelle seuraamaan laivan lähtöä San Diegon satamasta. Siinä riittikin katsomista sillä onhan San Diego myös Yhdysvaltain laivastontukikohta ja pari suurempaa lentotukialusta oli sattumalta satamassa. San Diegon valot jäivät taakse ja kauan ei ehditty olla matkalla ennen kuin pimeys laskeutui ja samalla kävi kutsu illalliselle.
Siinä kävikin heti ilmi, että nälkään ei kuoltaisi tällä risteilyllä! Viiden ruokalaijin a la carte listalta sai valita useista vaihtoehdoista, kattaus oli tyylikäs ja palvelu joustavan nopeaa. Meidän kolmetoistahenkinen porukka tutustui nopeasti toisiinsa ja tunnelma nousi kohisten. Illallisen jälkeen siirryttiin baarin kautta taetteriin, jossa illan show räjähti käyntiin. Kabaree tyyppinen esitys oli esipresentaatio siitä, mitä seuraavan kahden viikon aikana saamme näkeä ja kokea, luvassa uusi värikäs spektaakkeli joka ilta. Sen verran oli kuitenkin vielä jetlagia, että esityksen jälkeen yksi yömyssi riitti hyvin. Unten maailma kutsui ja siihenkin puitteet oli mahtavat – upea sinkkuhytti ja ihana pehmeä vuode. Omalta parvekkeelta tähystin tropiikin tähtitaivasta ja totesin että Tyyni Valtameri oli nimensä mukaisesti: täysin tyyni!
Maanantai
Meripäivä Kalifornian niemimaata myötäillen sujuu mallikkaasti, salille kello 07.00, Folken risteilyklubi kello 10.00, kevyt lounas ja iltapäivän ratoksi trubaduuri Justin Wadea kuuntelemaan laivan takakannelle. Sen päälle viinimaistajaiset, sitten hiukan paperityötä. Illallisen menu on käännettävä suomeksi ja seuraavan aamun Cabo San Lucasin retken prujut tarkistettava. Tänä iltana on kapteenin virallinen tervetuliaisillallinen ja miehistön juhlallinen esittely. Siihen vaaditaan tukanpesu ja tummaa pukua. On se vaan välillä niin mukavaa pukeutua kunnolla ja aistia suuren juhlan arvokasta ilmapiiriä. Shamppanjakorkit poksahtivat, illallinen on mahtava, show loistava ja kaikki tämä maailman surimman valtameren hellässä syleilyssä.
Tiistai
Maata näkyvissä – harva sen tietää mutta näin vaan se on. Kalifornian niemimaan eteläisin kärki kuuluu Meksikolle ja Cabo San Lucasin hurjat vuorimuodostelmat ovat vuosisatojen varrella olleet se pelastava maamerkki, jota Tyynen Valtameren yli tulleet merenkävijät ovat helpottuneena tähystäneet. Ennen vanhaan purelaivojen aikakautena matka valtameren yli saattoi kestää yli kaksi kuukautta. Rantaudumme tenderilla eli syöttöveneellä koska Millennium on aivan liian suuri laiva Capo San Lucasin kylämaiseen satamaan. Päivän retki on huolella valittu kulttuurielämys ja ajamme Cabo San Lucasista Meksikon rivieraa pitkin ohittaen julkkishotelleja jossa majoittuminen maksaa jopa 5000 dollaria yö. Saavumme San Jose del Cabon taitelijakaupunkiin jossa kierrämme niin modernit taidestudiot, kuin perintesimmät intiaaniateljeet. Pitää myöntää että mesikolainen taide on raikkaan värikästä ja innostavaa. Lämmintä riittää ja rentoudumme hetken verran paikallisessa olutpanimossa maistaen Aasi olutta. Paluu laivalle ja ankkurit ylös auringonlaskun aikaan! Huomenna odottaa Puerto Vallarta!
