Trinidad info

Aamu-uinnilla Rancho Lunassa saimme pohtia, polskitaanko nyt Karibianmeressä vai Meksikonlahdella. Folke sanoi päättäneensä, että se raja kulkee juuri Rancho Lunan kohdalla niemenkärjessä.

Sieltä suuntasimme kohti Trinidadia ja ensiksi ajoimme koko kaupungin läpi kohti sokeritehtaiden laaksoa. Manaca Iznagan kylässä kiipesimme 45 metriä korkeaan torniin, josta valvottiin sokeriplantaasien orjia, ihastelimme orjien jälkeläisten käsitöitä ja puristimme sokeriruokomehua eli guarapoa.

Trinidadin kaupunkiin tutustumisen aloitimme kaupunginmuseosta, jossa saattoi käsittää Trinidadin sokeriparonien uskomattoman vaurauden. Merestä nousevaan rinteeseen perustettu, jo 501 vuotta vanha Trinidad on todella ainutlaatuinen kokemus ja se on todella aiheellisesti Unescon maailmanperintökohde. Äänimaailma on Venetsiaakin rauhallisempi, sillä hevonen tuntuu olevan melkein moottoriajoneuvoja yleisempi kulkupeli. Välillä tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa 70 vuotta, välillä 500 vuotta taaksepäin…


Trinidadissa on tarjolla runsaasti yksityismajoitusta omatoimimatkaajille, yksi jopa suomalais-kuubalaisen perheen vieraana, siitä enemmän toisen kerran… Ryhmämme majoittui kuitenkin Ma Doloresin bungaloweihin, vain muutaman kilometrin päähän keskustasta, täydelliseen maaseudun rauhaan El Cubano -luonnonpuiston viereen. Aivan uima-altaan vieressä laidunsi hevosia, joilla oli myös mahdollista ratsastaa ja aamuherätyksestä vastasivat kukot.


Toisen päivän kävelyllä Trinidadissa nähtiin mm. kolmen ristin aukio, joka on ainakin pääsiäiskulkueen päätepiste sekä vanhaan fransiskaaniluostariin tehty Museo Lucha Contra Banditos, joka kertoo taistelusta vastavallankumouksellisia vastaan. Sosialistivaltaa vastustettiin mm. niinkin törkeällä tavalla kuin tappamalla maaseudulle lähetettyjä opettajia.