Kaliforniasta Floridaan osa 2

Puerto Vallarta 
Kaunis meksikolainen rantakaupunki nousi maailman maineeseen vuonna 1963 kun Richard Burton ja Elizabeth Taylor aiheuttivat vuoden skandaalin esiintyen täysin avoimesti julkisuudessa rakastavaisena parina, vaikka olivat molemmat naimisissa omalla tahollaan – tämä tapahtui John Houstonin ohjaaman elokuva Liskojen Yön kuvauksien yhteydessä, jota tähdittivät kaunottaret Ava Gardner ja Deborah Kerr. Lissu Taylor oli sen verran mustasukkainen, että päätti tulla valvomaan, ettei Riku iskisi jompaa kumpaa tai vaikkapa molempia. Paparazzit olivat riemuissaan – pieni kylä ja sen ajan valovoimaisimmat tähdet tarjottimella!

Me sinnikkäät suomalaiset emme tyytyneet vanhojen elokuvastarojen lemmenpesään, vaan lähdimme rohkeasti ylös vuoristoon pitkin kiemurtelevia sorateitä San Sebastianin vuoristokylään – jossa aika näytti pysähtyneen 1700-luvulle. Mukulakvikujat – kaunis kirkko ja värikkäät rakennukset heijastivat menneen ajan ihanuutta. Nykypäivän kiireestä täällä ei ollut tietoakaan, raitis vuoristoilma – ja meksikolainen maalaislounas täydensivät puitteet nostalgiselle elämykselle. Peppu siinä puutui paluumatkalla, joten palauttuamme laivalle vedin ensin kevyet treenit kuntosalissa ja sitten puolituntinen jacuzzi altaassa, alkulämmittelynä illalliselle.

Costa Rican Puntarena

Aah, tuo kahvi suloinen – suomalaisten lempijuoma kultainen! Costa Rican maailmanmaine perustuu kahteen seikkaan: ekoturismiin ja kahviin. Maa on kasveissa ja eläimissä maailman lajirikkain ja kahvissa maailman tunnetuin. Me suomalaiset kun kerran ollaan maailman ykkösiä kahvinjuojina päätimme totta kai suunnistaa matkamme kahvifarmille, jonka nimi Espiritu Santos = Pyhä Henki kuulosti enemmän kuin lupaavalta – kelpo kierros maatillalla antoi aihetta kahvin paikallisen gourmet kahvin hamstraukseen. Samalla bongattiin aika uskomaton paikka – vanhojen puisten härkävankkureiden maalausateljee, joka toimii täyttä häkää tänäkin päivänä – Costa Rican perinnekulttuuria parhaimillaan. Kotimatkalla törmättiin toisaalta ilahduttavaan annokseen Costa Rican nykykulttuuria. Oli syyskuun viimeinen ja juhlittiin itsenäisyyskuukauden (!) loppumista. Koko provinssin koulut olivat kokoontuneet Puntarenaan päätösmarssia varten. Jokaista koulua edusti sen ikioma orkesteri ja paraatitanssijat – ah sitä musiikin rytmiä ja tanssien iloa – huikea paraati – ajatelkaapas, jos meilläkin joka kaupunginosassa ja kylässä 6.12. järjestettäisiin vastaava musiikki-ja tanssiparaati, johon osallistuisivat koko maan koulut…

Tyyni valtameri

Vuorossa oli kaksi rentouttavaa meripäivää, piristäkseni meidän risteilyklubiamme kutsuin apuun salaisen valttikorttini Niina Hautaniemen, joka de facto on koko laivan second in comand (toinen arvovallassa) heti kapteenin jälkeen. Kaunis Niina on lähtenyt merelle 15 vuotta sitten ja edennyt nopeasti Celebrity-varustamon valiojoukkoon. Hänen komennettavanaan on laivassa lähes 700 työntekijää 80 eri maasta – koko laivan hotelli- ja ravintolapuoli on hänen vastuullaan, hämmästyttävä saavutus nuorelta sangen tyylikkäältä ja edustavalta naiselta.

Panaman kanava

Ajoin ensimmäisen kerran läpi Panaman kanavan vuonna 1992 Daughter of Baltic -purjealuksella matkalla maailman ympäri, joka synnytti minussa Panama-kipinän. Seuraava kerta oli tammikuussa 1997 silloin purjealuksemme oli komea Swan-vene Fazer Blue Magic – jälleen kerran kyseessä maailman ympäri purjehduskisa – silloin näkemäni Panama oli valtavasti kehittynyt viime näkemästäni- ja päätin tehdä siitä dokoumentin TV-sarjaani – Folke West Matkamies. Kun sitten vetäydyin TVstä 2003, niin päätin siirtää päämajani Panamaan enkä ole katunut päivääkään. Kanava on edelleen Panaman kultasuoni tuottaen yli miljoona dollaria voittoa per päivä. Risteilylaivamme Celebrity Millenniumin läpiajo oli kuitenkin minulle suuri elämys, sillä niin suurella laivalla en ollut aiemmin sitä kokenut. 

Intiaanikylä

Seuraavana aamuna laivamme oli kiinnittynyt Colónin satamaan, Panaman kanvan Atlantin puoleisen kaupunginlaituriin – Täätä aamua oli odottanut kuin nousevaa aurinkoa, sillä toihan se minulle tilaisuuden tavata rakasta vaimoani Lenea joka toimi Panama-retkemme emäntänä. Päivä alkoi sateisesti ja trooppiset kuurot säestivät matkaamme Panama Cityyn. Paikan päällä sade kuitenkin lakkasi ja saimme tutustua Panama Cityn rauniokaupunkiin poutasäässä. Harva sen tietää mutta Panama City on Tyynen Valtemeren vanhin kaupunki perustettu 1519. Jatkoimme nykyaikaan Punta Pacifican pilvenpiirtäjien joukkoon – ja siltä vielä kierros kauniissa vanhassa kaupugissa jonka jälkeen vuorossa päivän kohokohta vierailu Embera – Wounan intiaanikylässä. Sinne kun ajettiin sademetsän läpi satoi todella rankasti mutta kun tulimme Gatúnjoen uomalle, josta alkoi kanoottiretkemme vuolaasti virtaava jokea ylös sade loppui käskystä. Heti kun olimme päässeet perille intiaanikylän suojaan, taivas repesi taas sadetta tuli kun saavista kaaten ja kaiken kukkuraksi hurja ukonilma sananmukaisesti iski suoraan kylään salamat sinkoilivat ympärillämme. Seurasin intiaanilapsien silmiä ja kun niissä ei näkynyt pelästymisestä häivääkään ymmärsin että tämä oli heille arkipäivää- ja ryhmämme osoitti kiitettävää sisua ja otti innolla osaa intiaanien tarjoamaan ohjelmaan. Paluu laivalle onnistui ajoissa – Colónin kaupungin ruuhkista huolimatta – vaimolle pusu poskelle ja sitten merelle. Show must go on!

Cartagena – Colombia

Jos säitten valtiaat olivat suojelleet meitä aiemmilla retkillä, niin sama ei heti toistunut Cartagenassa jossa sinnikäs tihkusade teki meidän San Felipen linnoitusvierailusta kujanjuoksua. Kuitenkin kun päästiin kauniseen vanhan kaupunkiin – oli jälleen poutakeli ja vakio lämpötila + 30. Cartagena on matkailijoiden suursuosikki ja museoissa, kirkoissa ja kaunimmilla toreilla riitti porukkaa tungokseen saakka! Päätin jäädä retken päätteeksi vanhaan kaupunkiin elvyttelemään muistoja parin vuoden takaiseen matkaani, jolloin Anders-poikani kanssa tutkittiin kaupunkia perusteellisesti. Yritin houkutella meikäläisiä jäämään, mutta risteilylaivamme herkkupöydät veivät voiton olihan jo lounasaika pitkällä. Onneksi tuttu vanha kuubalaiskapakka löytyi pienen etsinnän jälkeen ja siellä soivat edelleen 1930-luvun kuubalaisrytmit taukoamatta. 

Kapteenin pöytä!

Jäljellä kaksi meripäivää, jotka tarjosivat Karibiaa parhaimmillaan – lähes pläkää ja aurinkoa – laivan loistava viihdeosasto teki parhaansa ja soittoa ja tansia riitti joka lähtöön – tankkasimme porukan kanssa kuvia mun läppärille ja saatiinkin kokoon kolmisentuhatta otosta – aika ei rittänyt millään niiden järjestelyihin joten minulle jäi mielekästä kotiläksyä selvitettäväksi.  Oman risteilyni kruunasi juhlaillallisen kutsu kapteenin pöytään – tuntui hyvältä kaiken kokemani  jälkeen rauhoittua hetkeksi arvovaltaiseen seuraan ja suoriutua kunnialla small talkista jenkkivippien seurassa. 

Kaikki päättyy aikanaan

Celebrity Millennium kiinnittyi koitlaituriinsa Fort Lauderdaleen varhain aamulla ja valmistauduimme rantautumaan kello 08.15 jollloin havaitsin yhden matkustajan puuttuvan eikä häntä löytynyt kuulutuksista ja soitoista huolimatta. Koska en halunnut myöhästyttää muuta ah niin täsmällistä porukkaa, päätin että lähdemme ohjelmanmukaiselle Miamin retkelle ja jätin sanan laivalle, että mies kun tavataan on lähetettävä taksilla suoraan lentokentälle. Päivän mittaan ihmeteltiin miehen menoa varsinkin, kun hän ei vastannut puhelimeensa, joten päätin varmuuden vuoksi ottaa yhteyttä suiomen konsulaattiin New Yorkissa – ja sieltä tulikin varmistava soitto että kadonnut lammas oli tsekannut sisään lennolle. Oloni helpottui ja totesin tyynesti että olin jälleen yhtä kokemusta rikkaampi !